Suorahankinta ja markkinakartoitus

Kilpailu- ja kuluttajavirasto (”KKV”) antoi 23.3.2022 hankintojen valvontapäätöksen, jossa se totesi hankintayksikön toimineen suorahankinnassa vastoin hankintalakia ja antoi hankintayksikölle huomautuksen.

Tapauksessa hankintayksikkö oli hankkinut uuden ympäristönhoitokoneen suorahankintana perustellen suorahankintaa hankintalain 40 §:n 2 momentin 2 kohdalla, jonka mukaan hankintayksikkö voi valita suorahankinnan, jos ”teknisestä tai yksinoikeuden suojaamiseen liittyvästä syystä vain tietty toimittaja voi toteuttaa hankinnan; lisäedellytyksenä on, että järkeviä vaihtoehtoisia tai korvaavia ratkaisuja ei ole eikä kilpailun puuttuminen johdu hankinnan ehtojen keinotekoisesta kaventamisesta”.

Hankintayksikkö katsoi, että aiemmin käytössä olleelle (ja nyt vaihdettavalle) ympäristönhoitokoneelle oli Suomessa vain yksi toimittaja ja hankintayksiköllä oli jo entuudestaan nyt vaihdettavan koneen työlaitteet (arvoltaan noin 23.000 euroa), jotka sopivat uuteen koneeseen ilman muutostöitä. Lisäksi hankintayksikkö perusteli teknistä syytä sillä, että mahdollisten muutostöiden jälkeen koneen työlaitteet eivät olisi enää CE-hyväksyttyjä. Edelleen hankintayksikön aiemmin saamien selvitysten mukaan, mikäli se olisi hankkinut jonkun toisen valmistajan koneen, ei toimittaja olisi voinut antaa koneen toiminnalle takuuta vikatilanteessa takuuaikana. Myöskään lisälaitteiden toimivuutta muiden valmistajien koneiden kanssa ei hankintayksikön käsityksen mukaan olisi voitu täydellisesti varmistaa. Hankintayksikkö kuitenkin totesi, että se ei ollut toteuttanut markkinakartoitusta ennen suorahankintaa ja että käsitys siitä, että koneen toiminnalle ei olisi voitu antaa takuuta, perustui nykyisen (vaihdettavan) koneentoimittajan kanssa vuonna 2017 käytyihin keskusteluihin.

KKV otti valvontapäätöksessä kantaa teknisen syyn soveltuvuuteen suorahankintaperusteena. Lisäksi virasto otti kantaa hankinnan määritelmän täyttymiseen tilanteessa, jossa vanha ympäristönhoitokone annettiin toimittajalle vaihdossa uuteen ja kynnysarvon laskemiseen vaihtohyvitys huomioiden. Virasto totesi, että sopimuskumppanin saama vastike hankinnan kohteesta oli ollut yhdistelmä tavara- ja rahavastiketta. Näillä molemmilla oli ollut taloudellista arvoa. Näin ollen kyse on ollut tavarahankintasopimuksesta ja hankintahintana oli pidettävä vaihtohyvityksen ja välirahan yhteismäärää. Hankinnan kokonaisarvo ylitti siten kansallisen kynnysarvon.

Suorahankintaperusteiden soveltumisesta KKV totesi, että hankintayksikkö voi valita suorahankinnan, jos teknisestä tai yksinoikeuden suojaamiseen liittyvästä syystä vain tietty toimittaja voi toteuttaa hankinnan. Lain esitöiden ja hankintadirektiivin (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/24/EU) 50 perustelukappaleen mukaan kilpailun puutteen johtuessa teknisistä syistä ne olisi määriteltävä tarkasti ja perusteltava tapauskohtaisesti. KKV totesi myös, että tekniset syyt voivat aiheutua myös erityisistä vaatimuksista, joiden on täytyttävä, jotta varmistetaan tavaroiden yhteensopivuus.

Näyttövelvollisuus suorahankinnan edellytysten täyttymisestä on hankintayksiköllä. Hankintayksikkö ei ollut tehnyt varsinaista markkinakartoitusta. KKV:lle tehty väite takuuehdoista perustui noin viisi vuotta aiemmin yhden toimittajan kanssa käytyihin keskusteluihin, minkä perusteella hankintayksikkö oletti tämän olevan yleinen ja edelleen voimassa oleva käytäntö. KKV totesi päätöksessään, että suorahankinnan tekeminen teknisen syyn perusteella edellyttää, että ennen suorahankintaan ryhtymistä hankintayksikkö selvittää huolellisesti, johdonmukaisesti ja kattavasti, ettei markkinoilla ole muita mahdollisia toimittajia tai vaihtoehtoisia ratkaisuja ja että hankintayksikkö oli laiminlyönyt tämän velvollisuutensa. Edelleen KKV katsoi, että huolellisen markkinaselvityksen lopputuloksena olisi voinut olla myös se, että markkinoilla on muita mahdollisia toimittajia tai vaihtoehtoisia ratkaisuja hankinnan toteuttamiseksi, jolloin hankintayksikön olisi tullut hyödyntää hankintalain mukaista avointa menettelyä. Varmuudella asia olisi voitu selvittää ennen suorahankintaan ryhtymistä kattavalla ja johdonmukaisella markkinakartoituksella.

Valvontaratkaisu muistuttaa hankintayksiköiden velvollisuudesta kyetä näyttämään hankintapäätöksessä suorahankintaperusteen täyttyminen. Kuten KKV päätöksessään toteaa, tämä olisi voitu tehdä riittävän yksilöidyllä ja kattavalla markkinakartoituksella. Mikäli markkinakartoituksessa olisi käynyt ilmi, että hankinnan voi toteuttaa vain yksi toimittaja, teknisistä syistä johtuvat suorahankintaperusteet olisi tullut dokumentoida yksityiskohtaisesti markkinakartoituksen prosessikuvauksen kanssa ja yksilöidä hankintapäätöksessä. On myös muistettava, että avointa menettelyä koskevassa tarjouspyynnössä hankintayksikkö olisi voinut edellyttää laitteiden yhteensopivuutta sillä jo oleviin lisälaitteisiin.

Artikkeli on julkaistu aiemmin Edita Publishing Oy:n Credita -palvelussa.